Työnantaja, oletko joskus miettinyt, miten saisit työntekijöihisi lisää liikettä ja sitä kautta tehokkaampaa, hyvinvoivempaa ja pirteämpää työvoimaa? Työntekijä, oletko joskus miettinyt, että pitäisi liikkua enemmän, mutta ei oikein osaa, innostu tai ehdi? Tästä artikkelista saatte kättä pidempää, millaisilla toimenpiteillä työpaikoille saadaan lisää liikettä. Toimenpiteet voivat kohdistua sekä työaikaan että vapaa-aikaan, mutta yhteistä niille on se, että työnantaja ottaa osan vastuusta työntekijöidensä liikuttamisesta.

Valo ry:n vuoden 2015 Henkilöstöliikuntabarometrin mukaan 87 % työpaikoista tukee henkilöstöliikuntaa. Yleisimpiä tukimuotoja on tarjota liikuntaseteleitä tai muita vastaavia maksuvälineitä (82 %) sekä järjestää liikuntapäiviä ja erilaisia kilpailuja (81 %). Yleisimpien toimenpiteiden listalta löytyvät myös työntekijöiden liikuntaharrastusten tukeminen (69 %), satunnaiset kuntotestit (82 %) sekä yksilöllisesti annettava liikuntaneuvonta esim. työterveyshuollon kanssa yhteistyössä (65 %). Taukoliikunnan välineitä löytyy 55 % työpaikkoja, mutta säännöllisesti ohjattua taukoliikuntaa järjestää vain 18 %. Kuitenkin yleisin tapa tukea henkilöstöliikuntaa on tarjota pukuhuone/suihkutilat työntekijöiden käyttöön (90 %), mikä mahdollistaa työmatkaliikkumisen ja työpäivän aikaisen liikunnan harrastamisen.

Liikuntasetelit ja liikuntaharrastusten tukeminen on työnantajalle helppoa ja ehkä siksi niin yleistä. Toisaalta kyseiset toimenpiteet tukevat jo lähtökohtaisesti liikunnallisesti aktiivisten liikuntaharrastamista. Nämä henkilöt harrastaisivat liikuntaa huolimatta siitä, saavatko he siihen työnantajaltaan tukea tai eivät. Vielä tärkeämpää olisi tukea sellaisten henkilöiden liikunnallisuutta, jotka ovat liikunnallisesti passiivisia. Samat keinot eivät motivoi kaikkia, joten työnantajan olisi hyvä miettiä keinoja erilaisille motivoitujille. Tästä näen positiivisena piirteenä liikuntaneuvonnan yleisyyden ja työmatkaliikunnan olosuhteiden parantumisen.

Miten liikunnallisesti passiiviset saataisiin siis liikkeelle? Kun asiaa kysyttiin heiltä itseltään, saatiin vastaukseksi hyvinkin konkreettisia keinoja. Henkilöstöliikunnan barometrin mukaan ”kaksi viidestä (40 %) aloittaisi liikunnan harrastamisen, jos työnantaja lisäisi liikunnan taloudellista tukea tai terveet elämäntavat vaikuttaisivat palkkaukseen (38 %).” Pekkaniska (http://www.pekkaniska.com/tietoa-meista/kuntobonukset/) on siis toiminut tässä esimerkillisellä tavalla.  Sosiaalisella tuella on myös suuri merkitys: ”Noin neljännes (23 %) lisäisi liikunnan harrastamista, jos työkaverit pyytäisivät mukaan.”  Liikunnallisesti aktiivisten on todettu saavan passiiviset mukaan työpaikan yhteiseen harrastukseen. Esimerkillä ja kannustuksella on siis suuri merkitys! Mikä sitten ei toimi? ”Tehottomiksi keinoiksi arvioidaan etenkin työnantajan toimet henkilöstön liikunnan harrastamisen seuraamiseksi yksilötasolla, kilpailut työpaikoilla ja osallistumismahdollisuudet liikunnan tapahtumiin työpaikan väreissä.”

Yksi erittäin varteenotettava keino lisästä liikettä työpaikoille, on lisätä sitä työpäivän lomaan. Jo istumisen välttämisellä ja istumatyön tauottamisella saadaan sellaisia hyvinvointivaikutuksia aikaan, että sekä työntekijä että työnantaja hyötyvät. Istuminen tappaa, sanotaan. Aktiivisuutta edistävät olosuhteet, kuten seisomapöydät (sähköpöydät, läppäritelineet, korkeat kahvihuonepöydät ym.), mahdollisuus käyttää portaita sekä yhteiset toimintatavat, kuten kävely/seisomakokoukset ja taukoliikunta, lisäävät huomaamatta aktiivisuutta työpäivään. Työpaikan asenneilmapiirillä on suuri merkitys. Jos työkaveria/alaista katsotaan pitkin nenänvartta tämän tehdessä seisten töitä tai vetristellessä lihaksiaan, ei kyseinen toimintamalli pysy yllä kovinkaan kauan. Mahdollistava ja kannustava ilmapiiri siivittää aktiivisuuteen ja vetää muitakin mukaan. Työpaikalla on hyvä kannustaa nousemaan tuolista mahdollisimman usein. Luova ajatustyö, puhelimeen puhuminen ja tauot kannattaa hoitaa seisten tai kävellen. Mikrotauot, eli pienet tauot usein, elvyttävät sekä kroppaa että aivoja ja ovat hyvinvoinnin kannalta tärkeämpiä kuin yksittäinen taukojumppa kesken päivän.

Entäs sitten ne työmatkat? Mikäs sen helpompi tapa hoitaa liikuntaharrastaminen kuin tehdä se työmatkoilla? Aikaa säästyy, kun ei enää kotiin tulon jälkeen tarvitse lähteä erikseen liikkumaan. Tästä asiasta on ihan oma artikkelinsa ja sen voi lukea täältä.

Turussa toteutettiin ”Liikettä työmatkaan! Työmatkaliikunnan edistämishanke 2013-2014”, jonka tulokset ovat kannustavat. Kohderyhmänä olivat Turun kaupungin liikunnallisesti passiiviset tai vähän liikkuvat työntekijät (63 hlöä), jotka eivät kävelleet tai pyöräilleet töihin ennen hanketta. Hankkeen myötä 41,4 %:lla osallistujista viikoittainen liikuntamäärä nousi terveysliikuntasuosituksen tasolle. Sairauspoissaolot vähenivät 26 %:lla ja mitatut terveys- ja kuntomuuttujat paranivat. Toimenpiteet, joilla näihin tuloksiin päästiin, olivat: 1. terveyskuntokartoitukset ja työmatkaliikuntaneuvonta, 2. työmatkaliikuntakertojen seuranta KKI-kuntokortilla, 3. huomioliivit ja heijastimet sekä terveellisen ja viisaan liikkumisen infotilaisuudet, 4. Liukuesteet ja 5. työmatkaliikuntakilpailut. http://www.lts.fi/tutkimus/lts-hankkeet/rekisteri/hankkeet/2014/liikett%C3%A4-ty%C3%B6matkaan-ty%C3%B6matkaliikunnan-edist%C3%A4mishanke-2

Kaikista ratkaisevin tekijä liikkeen ja liikkumiseen lisäämisessä työpaikalla on kannustava asenne. Työnantajan vastuulla on luoda sellaiset olosuhteet, jotka mahdollistavat liikkumisen työmatkalla, työssä tai työpäivän jälkeen tai ennen sitä. Jos olosuhteet eivät ole kunnossa, passiivisimmat liikkujat eivät lähde liikkeelle. Vasta olosuhteiden luomisen jälkeen voi lähteä miettimään konkreettisia liikkumisen edistämisen toimenpiteitä kuten tapahtumia, kuntotestejä, kilpailuja, liikuntaneuvontaa tai ohjattua liikuntaa.

Tässä vielä yhteenvetona toimenpide-ehdotuksia, joista voi poimia sopivia käyttöön omalle työpaikalleen.

Työnantaja:

  • kannusta työmatkaliikkumiseen tarjoamalla puku- ja suihkutilat, pyörien säilytystilat (huom! talvella katos tai sisätilat), kenkien liukuesteet
  • seiskää kokouksissa tai tauottakaa istumista
  • hanki kahvitiloihin seisomapöydät ja poista tuolit
  • hanki seisomatyötä helpottavia välineitä, kuten sähköpöytiä, läppäritelineitä tai muita korkeita pöytiä
  • hanki muutama satulatuoli tai muunlainen ergonominen tuoli tai isoja jumppapalloja, joita voi kierrättää työpisteissä
  • pitäkää kehityskeskustelut kävellen tai muuten liikkuen
  • kannusta elvyttäviin taukoihin työn lomassa
  • järjestä välillä liikunnallisia kilpailuja tai maksa osallistumisia urheilutapahtumiin, jotka motivoivat ainakin liikunnallisesti aktiivisia työntekijöitäsi
  • näytä omaa esimerkkiä!

Työntekijä:

  • käytä portaita hissin sijaan
  • liiku työmatkoilla ja lounastauoilla
  • muista mikrotauot: tauota työtäsi usein ja hakeudu asentoihin, jotka ovat vastakkaisia työasennoillesi, nosta jalat hetkeksi pöydälle tai mene lattialle pitkällesi, jalat tuolilla, tee pari kyykkyä tai punnerrusta
  • ojenna ruoto suoraksi useita kertoja päivässä ja vie kädet taakse
  • vaihtele työasentojasi (seiso, istu eri asennoissa, jaloittele)
  • pitäkää työkavereiden kanssa taukojumppaa toisillenne tauoilla, kierrättäkää ohjausvuoroja
  • kannusta työkaveria osallistumaan ja tulemaan mukaan liikuntatoimintaan
  • haasta työkaverisi liikkumaan ja kirjaamaan ylös liikuntakertoja, osallistukaa vaikka Kilometrikisaan
  • katkaise kiire ja laita happi kiertämään elimistössäsi: hengitä keuhkot täyteen ilmaa, pidätä hetki ja anna ilman virrata rauhallisesti ulos (toista 1-3 kertaa)
  • muista nukkua ja syödä riittävästi, niin sinulla riittää virtaa työpäivään ja liikkumiseen

 

Lähteet:

Henkilöstöliikuntabarometri 2015.

http://www.sport.fi/system/resources/W1siZiIsIjIwMTUvMDkvMTYvMDhfMzRfMjdfNTU0X1JBUE9SVFRJX0hlbmtpbF9zdF9saWlrdW50YWJhcm9tZXRyaV8yMDE1LnBkZiJdXQ/RAPORTTI%20Henkil%C3%B6st%C3%B6liikuntabarometri%202015.pdf

Liikettä työmatkaan! Työmatkaliikunnan edistämishanke 2013-2014.

http://www.lts.fi/tutkimus/lts-hankkeet/rekisteri/hankkeet/2014/liikett%C3%A4-ty%C3%B6matkaan-ty%C3%B6matkaliikunnan-edist%C3%A4mishanke-2

Artikkelin kirjoitti

Anu Perälä
Fysioterapeutti (Ylempi AMK)